torstai 8. helmikuuta 2018

#7 Tallielämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista

Jos sinulla on sellainen käsitys, että tallilla kaikkia kohdellaan kunniottavasti ja hyvin, olet väärässä. Ympäri Suomea on talleja missä noin joka kuudetta kiusataan tai jätetään porukasta, hänelle tai hänen ratsulleen, tai jommankumman varusteille tehdään ilkivaltaa.

 Kysyin Facebookin Ratsastajat-ryhmässä ratsastajilta heidän kokemuksia ja seuraavat ihmisten kommentit ovat omasta puolestani anonyymeinä.

"Tallikiusaamista olen kokenu muistaakseni vaan yhdellä isolla tallilla (toisen ”yksityisen” lisäksi...). Olin sillon itse varhaisteini. Ensimmäisten iltatuntien jälkeen tallissa ei ollu ketään henkilökuntaan kuuluvaa, eli kiusata sai ihan rauhassa. Muistan viimesen illan sillä tallilla, kun värjöttelin kylmissäni sateessa odottelemassa kyytiä, kun en uskaltanu mennä talliin, äkkiä vaan ponilta varusteet pois ja ulos tallista. Sinä iltana tein päätöksen lopettaa ratsastuksen siellä."

"Nälvimistä, ilkkumista ja porukasta eristämistä oli Turussa eräällä tallilla. Vanhemmat tytöt naureskeli kentän laidalla "Kato ku se näyttää ihan perunasäkiltä, oppis istumaan kunnolla", "Luoja mikä nössö, kun ei uskalla laukata". Eikä vanhemmat hevosten hoitajat antanu itse edes varustaa ennen tuntia/purkaa varusteita pois. Suurinpiirtein samantien ku pääsit selästä alas, tultiin nyhtämään ohjat käsistä. Eikä tämä ees ollu tallilla käytäntönä, vaan kaikki sai itse hoitaa hevosen ennen tai jälkeen tunnin, mutta sitä opettajaa ei vissiin pätkääkään kiinnostanut ,kun ei siihen puuttunut yhtään. Onneksi pääsin muuttamaan Turusta Siilinjärvelle ja alotin ratsastuksen Siilinjärven ratsastuskeskuksessa. Siellä ei kiusattu koskaan, päin vastoin ja heti tuli harrastuksestakin mielekkäämpää. :)"

"Tallilla ilkkumista, muiden asioihin sekaannutaan (ihan yksityisasioihin), syytellään kaikesta, vaikka itse olisikin kyseinen henkilö tehnyt sen."

"Sellainen ärsyttävä nenänvartta pitkin tuijottelu ja ihan turha esittäminen. Luullaan et ollaan muita parempia ja tallustellaan niin ku oltais jotain maailman napoja. Sit sellanen materialistinen vertailu tai sellanen että "Ai tolla on tollaset housut, varmaan jostain marketista."

"Ei kiusaamista ehkä, mutta meidän tallilla yksi vanhempi hevosen omistaja jättää minut ja hevoseni toisen liikuttajan täysin huomiotta. Mitään ei olla hänelle sanottu tai tehty minkä vuoksi hänellä olisi syy niin tehdä. Ei esimerkiksi tervehdi ollenkaan tai jos yrittää ystävällisesti kysyä neuvoa tai muuta vastaavaa niin ei vastaa, katsoo vain tuimasti ja jättää huomiotta. Kaikki muut tallilla tervehtivät, auttavat tarvittaessa ja juttelevat meille ihan normaalisti. Tällaiset henkilöt tappavat aika hyvin tallin ilmapiiriä..."

"Ei ole omakohtainen kokemus mutta tuttavani kokemus; varusteita sotkettiin tervalla (satuloita, suitsia) kypäriin laitettiin tervaa ja kiviä, heiteltiin tavaroita ja sotkettiin loimia ja harjoja."

Ylläolevassa kommentissa itsellä kiehahti yli. Eikö ihmisellä järki sano, että kalliita tavaroita, jotka ovat voineet maksaa jopa yli                       300€ ei sotketa varsinkaan jos ne eivät ole omia. Toivottavasti tekijät saatiin kiinni ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Tuollaista kohtelua, ei toivo kellekkää - eikä toki mitään kiusaamista.

Sain myös kokemuksen kiusaajaporukassa olleelta ihmiseltä.

"Itse olen ollut joskus "hiljainen kiusaaja" tallikiusaajaporukassa. Meillä oli ns. sisäpiiriporukka, joka kiusasi ja nälvi, varsinkin alottelijoita ja vähän arempia henkilöitä. Ikää taisi olla 13v."

Itselläni on hieman kokemusta tallikiusaamisesta. Musta tuntuu,että itse "kiusaaja" ei tajunnut kiusaavansa. Mulle tuli tallilla sellainen fiilis, että yhden-kahden ihmisen mielestä olin samantekevä tallityttö, heidän töidensä orja. Musta tuntui,että mua ei haluttu tallille ja sen takia tallille hoitajapäivinä meno oli musta tosi ikävää. Sain sellasen kuvan,että sen yhden ihmisen mielestä;olin huono ratsastaja, ansaitsin vääriä asioita, joita mun ei olisi pitänyt ansaita. Onneksi mulla oli yksi tallikaveri ylitse muiden - Kira. Hänen kanssa talli-illat meni todella nopeasti ja hyvin. Nykyisellä tallilla Anjalassa kaikki ovat olleet todella suvaitsevaisia ja mukavia. Siellä ykkösjuttu on se, että mä viihdyn siellä ja olen Anjalassa todella tyytyväinen ja otettu siitä,että saan siellä ratsastaa ja viettää tiistai-iltani.

Mun tuntiryhmä eli Satu,Silja ja Enni on kyllä ihan paras ryhmä, mitä ihminen toivoa voi. Niiden kanssa on hyvä heittää juttua ja osataan kuitenkin ottaa asiat vakavasti. Jos joku tekee jonkun virheen, jokainen tsemppaa eikä naura tai ilku. Toki jos on joku hauska tippuminen silloin yleensä nauraa rekotetaan selässä kuin puolihullut; ollaan saatu opettajakin siihen mukaan. :D Aina ensin kuitenkin kysytään,että eikai sattunut yms.. Kaikin puolin aivan mahtavia tyttöjä ja persoonia kaikki kolme!


Kiitos kun luit ja kommentoi ihmeessä oma mielipiteesi postauksesta ja tallikiusaamisesta!
xoxo:Sini

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti