#9 Erilaisia ratsastajia, muistoja ja tarinoita

Moikka!
Nyt on ollut ihan älyttömän pitkä aika viime kirjoituskerrasta. Syy siihen selviää ensi postauksesta, joka on pitkästä aikaa tulossa lähiaikoina. Tämän postauksen ideana on kertoa erilaisista ratsastajista sekä heidän tarinoitaan ja muistojaan ratsastuksesta. Otin postaukseen mukaan 20 erilaista ratsastajaa, tässä on puolet heistä ja puolet seuraavassa postauksessa. Let´s start!


Milla V, 13, Lempäälä
Moikka! Olen Milla, 13-vuotias ratsastajatyttö ja käyn Lempäälässä koulua. Olen ratsastanut jo pienestä pitäen äitini hevosilla. 7-vuotiaana sain ensimmäisen oman ponin Arielin, joka kuitenkin oli vain 3 viikkoa meillä, kunnes se siirtyi taivaaseen <3 Siitä eteenpäin, pidin vähän taukoa, kunnes sain toisen ponin Luukaksen ja sen jälkeen nykyiset ponini. Kiinnostuin hevosista, kun kävin talutustunnilla läheisessä ratsastuskoulussamme. Ratsastus merkitsee harrastusta, kavereita, ihania eläimiä ja parasta ajanvietettä! Paras ratsastuskokemukseni oli kun pääsin "kilpailemaan" ekaa kertaa pikkutyttönä ulkopuoliseen puomiluokkaan ja voitin sen! Tavoitteeni on saada 1-2-tasolta varmoja ja hyviä tuloksia sekä esteiltä että koulusta ja käydä kenttäkisoissa. Päädyin pitämään instagramtiliä, kun monet kavereistani pitivät myös, sain siitä intoa siihen. Pidän seuraajiani ihmisinä, jotka pitävät tilistäni. En osaa sanoa vielä, missä heppatapahtumista minut näkee. Uudet ratsastajat, menkää rohkeasti ratsastamaan, olkaa iloisia ja pitäkää hauskaa!

Siiri R, 14, Nokia
Moi! Olen Siiri, menen syksyllä kahdeksannelle luokalle. Aloitin ratsastuksen kahden vanhana tinkerillä talutuksessa. Sen jälkeen menin Viholan ratsastuskouluun, jonka jälkeen vuonna 2011 ostettiin oma poni. Olin pienestä pitäen kiinnostunut hevosista ja ratsatuksesta, etenkin kilpailemisesta. Ratsastus merkitsee minulle kaikkea. En osaisi kuvitella elämääni ilman hevosia, ratsastamista. Parhain ratsastuskokemukseni on kaikki kilpailut, missä olen pärjännyt hyvin. Myös onnettomuus,jossa tipuin ja jalkani murtui. 5vk jalka kipsissä, jonka jälkeen alettiin kuntouttamaan sitä. Tavoitteni on päästä ratsastuksessa niin pitkälle kuin mahdollista! Instagramtiliä aloin pitää, koska halusin kertoa jotenkin helpommin asioista ihmisille, kuin esim blogin kautta! Ajattelen seuraajiani ehdottomasti ihmisinä, enkä faneina. Koska monet ovat paljon parempia ratsastajia kuin minä! Minut voi nähdä kisoissa, Pirkanmaan seudulla ja tietysti olen katsomassa HIHSiä lokakuussa! Vinkit uusille ratsastajille on, että kaikki voi kehittyä yhtä paljon, jos itse vain sitä haluaa. Tsemppiä!

Tiina A, 18, Ikaalinen 
Heippa kaikille! Olen Tiina, Ikaalisista ja 18-vuotias. Opiskelen Ypäjän Hevosopistolla hevosenhoitajan perustutkintoa, suuntautuneena hevoskasvatukseen. Ypäjällä aloitin heti peruskoulun päätyttyä 2016 syksyllä. Ratsastushistoriastani, aloitin ratsastuksen vuonna 2009 9-vuotiaana alkeiskurssilla Anjalan hevostilalla. Siellä kävin 10 ratsastustunnin alkeiskurssin, jonka jälkeen ratsastus jäi kumminkin tauolle pariksi vuodeksi vielä. Vuonna 2011 aloitin taas uudelleen tuttuni suomenhevosella. Kävin suokilla omistajan tunneilla. 2014 heti tammikuussa aloitin tunnit Luomajärven hevoskievarilla. Siellä tuntien lisäksi maastoilen edelleen aktiivisesti ja käyn tunneilla aina lomilla ja usein myös yksityistunneilla. 2016 kesällä, kävin myös Anjalassa aina välillä. Ja 2017 keväällä osallistuin Anjalan hevosella siellä järjestetylle istuntakurssille. Hevosista olen ollut aina kiinnostunut, koska isosiskoni harrasti ratsastusta ollessani jo ihan pieni. Mutta vasta 9-vuotiaana, kun aloitin ratsastuksen, niin silloin kiinnostuin niistä vielä enemmän. Ja 2011 kiinnostus vain kasvoi harrastuksen jatkuessa. Ratsastus merkitsee minulle paljon, se että saa olla tekemisissä suurien vahvojen eläinten kanssa, jota pystyy hallitsemaan ja se kuuntelee minua aivan pienin avuin - se on paljon. Ja se että hevosten kanssa ja ratsastuksessa ei ole koskaan valmis, aina oppii lisää ja uutta koko ajan - se on mielenkiintoista. Se mitä on jäänyt mieleen tästä harrastuksesta on varmasti se, kun perhetuttuni 8-vuotias risteytysponi oli minulla Ypäjällä mukana ylläpidossa reilu puoli vuotta. Se oli aivan huippu kokemus oppia, mitä on hevosen omistaminen ja se kuinka paljon hevoselta voi oppia niin paljon kun sen saman kanssa touhuaa päivittäin. Ja ne valmennukset ja kaikki, kun saa kehittyä eteenpäin yhden hevosen kanssa, sekä minä että hevonen! <3 Mun tavoitteet ratsastuksessa on päästä koko ajan pidemmälle,oppia asioita ja kuuntelemaan hevosta niin hyvin että se toimii täysin pienin avuin. Ja tietenkin oppia koko ajan uutta. Minulta löytyy myös hevosaiheinen Instagram. Päädyin pitämään sitä sen takia, sillä haluan päivitellä sinne opiskeluistani Ypäjällä, sekä kaikkea muuta hevosiin ja tähän harrastukseen, pian ammattiin liittyen. Ihmiset, jotka seuraavat minua Instagramissa, ajattelen heidät ennemminkin ehkä ihmisinä. Tietenkin on mukavaa kun ihmiset ovat kiinnostuneita päivityksistä Ypäjältä ja muualta. Tänä vuonna minua voi nähdä hevostapahtumissa Ypäjällä sekä Helsingissä. Ypäjällä olen syksyllä elokuussa ja syyskuussa Nuorten hevosten Festivaaleilla, Suomenratsujen kuninkaallisissa sekä PM-kenttäkisoissa. Lokakuussa minut voi nähdä HIHS:ssä. Mun vinkit uusille ratsastajille on se, että rohkeasti vain lajin pariin! Tässä hommassa oppii aina kaikkea uutta ja opit toimimaan hienojen isojen eläinten kanssa!

Jasmin W, 14, Ikaalinen
Hei! Olen Jasmin 14v Ikaalisista. Käyn Ikaalisten yhteiskoulun yläastetta ja mulla on oma hevonen Anjalan hevostilalla. Aloitin ratsastuksen viisivuotiaana ratsastuskoulussa. Kuusivuotiaana sain ensimmäisen oman ponini, jota vähän pelkäsin. Sitten pidin pienen tauon ratsastuksena allergiani takia. Tauon jälkeen otimme omia hevosia kotiin. Sain oman ponin, jolla enemmän ajoin, koska olin sille vähän pitkä. Ponini kaverina oli puoliverinen. Poni jouduttiin kuitenkin lopettamaan puhkurin ja kaviokuumeen takia. Puoliverinen meni Anjalan hevostilalle. Sekin jouduttiin lopulta lopettamaan ja 2016 vuoden syksyllä rupesin käymään Anjalan hevostilalla. Nykyään en voisi elää ilman omaa hevosta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Jos on jotain huolia, niin tallille mennessä kaikki unohtuu, kun voi keskittyä hevosiin. Parhaita kokemuksia hevosten kanssa on varmaankin kun sain nykyisen hevoseni Jompen sekä sen kouluttaminen ja meidän sijoittuminen toiseksi koulukisoissa. Nykyään haluaisin kehittyä enemmän ratsastajana niin, että voisin käyttää mahdollisimman paljon pelkkää istuntaa hevosen selässä, jotta ratsastukseni näyttäisi siktä etten tee siellä selässä mitään. Olisi myös mahtavaa olla Jompen kanssa heB tasolla vuodella 2020! Aloitin hevospainotteisen instagramtilin pitämisen alunperin kaverini kanssa kun muillakin oli. Kaverini lopetti ratsastuksen, niin tili siirtyi kokonaan minun käyttööni. Ajattelen seuraajiani vain ihmisinä, jotka pitävät instagramtilistäni. Ei kai mulla nyt mitään fanejakaan voi olla? :D Mut voi nähdä tänä vuonna kotitallin harjoituskisoissa, jos sellaiset vielä järjestetään. Ja vielä vinkkeinä aloitteleville ratsastajille on, että kannattaa katsella sinua parempien ratsastajien ratsastusvideoita, mieluiten ääniraidallisia. Niistä oppii yhtä sun toista. Muistakaa myös uskoa unelmiinne ja ei kannata säihkähtää, jos sattuu putoamaan vaan menkää takaisin hevosen selkään ja tehkää mitä rakastatte!

Maija V, 14, Nurmijärvi
Moi! Olen Maija, 14-vuotias tyttö Nurmijärveltä. Harrastan ratsastusta, suunnistusta ja keppihevosia, sekä tykkään myös piirtää ja välillä soittaa viulua. Olen aloittanut ratsastuksen 6-vuotiaana talutustunneilla. Kävin talutustunneilla muistaakseni vuoden, jonka jälkeen siirryin alkeiskurssille ja siitä jatkokurssille. Jatkokurssin jälkeen olen vuosien aikana vaihtanut monta kertaa ryhmää, kunnes löysin itselleni sopivan. Viime vuoden elokuussa aloitin vuokraamaan ensimmäistä vuokraponiani, Lumia, jonka vuokraamisen jouduin lopettamaan keväällä, mutta sain "tilalle" uuden vuokrahevosen friisiläistamma Moiran. Tällä hetkellä en käy ratsatuskoulussa, sillä edellinen ratsatuskoulu lopetti, enkä ole löytänyt vielä uutta. Olen oikeastaan pienestä asti halunnut ratsastaa, silloinkin kun olen vasta oppinut puhumaan, olen jo sanonut "Minutta tulee itona lattattaja". Ratsastus merkitsee minulle paljon, mutta ei silti ole välttämätöntä, sillä pidän myös muusta hevosten kanssa touhuamisesta, ratsastus on vain osa sitä. Ratsastuksen pystyisin lopettamaan, hevosharrastusta en. En osaa nimetä vain yhtä parasta kokemusta, kaikki 11 ratsastusleiriäni ovat olleet mukavia kokemuksia, sen lisäksi pidän jokaisesta pienestäkin onnistumisesta asiassa, jossa ei ole ennen onnistunut. Siitä tulee niin kiva voittajafilis. Minulla ei ole mitään ihmeempiä tavotteita, istuntaani haluaisin parantaa. Tämän nykyisen tilin aloitin, kun olin 11 ja tämä on ensimmäinen instagramtilini ikinä. Tämä on ollut alusta asti vähän sellainen, että laitan tänne vähän kaikkea, erityisesti hevoskuvia, sillä ne ovat iso osa elämääni. Nykyään tälle tilille laitan enemmän vähän hienompia järkkärikuvia. Toisen instagramtilini tein, kun halusin kirjoittaa vähän, mitä olen tehnyt ja laittaa vähän huonompiakin kuvia ja videoita, sillä en halua tunkea kaikkea materiaalia tänne. Pidän seuraajiani ehdottomasti vain ihmisinä, jotka pitävät tilistäni! En itsekkään oikeastaan tiedä, missä minut näkee. Olen ollut jo kaksilla messuilla, ja tarkoitus olisi varmaan mennä katsomaan joitain kisoja tai raveja vielä tänä vuonna. Uudet ratsastajat; älkää koskaan luovuttako, minkään asian suhteen!

Enni L, 13, Ikaalinen
Heippa! Oon Enni ja oon 13. Aloitan syksyllä ylä-asteen Ikaalisissa. Aloitin ratsastuksen Luomajärven hevoskievarilla 6-vuotiaana. Jossain vaiheessa meille tuli vuonohevonen Venni. Venni tuli parantumaan/kuntoutukseen. Kun Venni oli taas hyvässä kunnossa, se lähti takaisin omistajalleen. Seuraavaksi tuli kaksi suokkia ylläpitoon ja samalla lopetin tunnit. Suokit oli meillä vain hetken, koska omistaja halusi ne takaisin. Sen jälkeen meille tuli suomenpienhevonen Likka, joka opetti mut laukkaamaan. Likka jouduttiin lopettamaan tosi pahan kesäihottuman takia 2015 vuoden kesällä. Likan lopettamisen jälkeen meille tuli shetlanninponi Prinssi, samalta tallilta kuin Venni. Prinssi oli projekti, jolla oli pahoja tapoja. Prinssi oli meillä noin vuoden. Prinssin omistaja kysyi, että haluaisimmeko Leevi-poni "eläkkeelle" tuntihommista. Leevi tuli ja Prinssi lähti takaisin, koska kahdelle ponille ei ollut aikaa. 2017 Leevi muutti Anjalaan. Aloin käymään tunneilla Leevin kanssa ja opin enemmän ratsastuksesta. Tutustuin paremmin myös esteratsastukseen, josta tuli mun ykköslaji. 2017 kävin mun ekoissa kisoissa ja sen jälkeen ollaan Leevin kanssa käyty aika paljon kisoissa ja välillä sijoituttu. Leevi on meillä edelleen ja muuttaa nyt meidän omalle tallille kotipihaan. Oon käynyt pienestä asti ratsastamassa, mutta kiinnostuin enemmän ratsastuksesta, kun olin katsomassa mun kaverin ratsastustuntia 6-vuotiaana. Ratsastus on tosi ihana laji ja todella tärkeä mulle. Kivoja ratsastuskokemuksia on paljon, mutta paras on ekat estekisat Leevillä. Tavotteena olisi kehittyä ja päästä joskus hyppäämään isoja luokkia. Aloitettiin tilinpito mun kaverin kanssa, koska meillä oli paljon kivoja kuvia. Mun kaveri jäi pois tältä käyttäjältä niin tästä tuli mun oma tili. Ajattelen seuraajia ihmisinä, jotka tykkää seurata mun heppajuttuja. Nyt ei ole tiedossa mitään tapahtumia, mutta joihinkin kisoihin aion mennä. Uudet ratsastajat; muistakaa, että hevoset eivät ole mitään koneita,joten kaikki ei aina tai läheskään aina onnistu!

Rosa K, 14, Hämeenkyrö
Moi! Oon Rosa 14-v tyttö Hämeenkyröstä. Käyn koulua Hämeenkyrön yhteiskoulussa 8 luokalla. Haluaisin isompana mennä johonkin hevosalalle töihin, mutta katsotaan lähempänä mitä aika tuo tullessaan. Aloitin ratsastuksen 3-vuotiaana Viholan ratsastuskoulussa ja saman ikäisenä kiinnostuin hepoista. Viholassa olin pari vuotta, josta siirryin Sorvaan yksityistallille. Kävin siellä niin kauan, kunnes muutettiin Hämeenkyröön. Täällä aloitin käymään Haapaniemen tilalla ja tästä paikasta oon tykännyt ja paljon! Oon käynyt Haapaniemen tilalla noin 4 vuotta ja tällä hetkellä menen Kerttu-nimisellä hevosella. Ratsastus on mulle enemmän kuin harrastus, se miten saat hallittua ison eläimen jalkojesi alla ilman, että se heittää sut selästä. Se vaatii hurjasti aikaa, mutta kun sä näät sen miten hieno siitä eläimestä on tullut, on ihan uskomaton kokemus! Paras ratsastusmuistoni oli kun hyppäsin ekan kerran maastoesteitä ja, että sain hevosen rehelliseen muotoon. Haluan ja pyrin pääsemään pitkälle, tänä vuonna (2018) olisi tavoitteena päästä siirtymään Kertun kanssa 2-tasolle. Myöhemmin tulevaisuudessa olisi siistiä päästä kouluttamaan itse oma hevonen ja päästä hyppäämään sillä isoihin kisoihin esteillä. Aloin katsomaan muiden heppainstagramtilejä, josta tuli innostus pitää omaa. En osaisi kyllä kuvitella seuraajiani faneina, mulle ne on ihmisiä, joita kiinnostaa mun ja Kertun kehitys. Tänä vuonna ei mua varmaan missään suuremmassa tapahtumassa näe, mutta toivottavasti ensi vuonna hevosmessuilla.

Senni H, 16, Hollola
Moikka! Olen Senni, 16-vuotias juuri peruskoulun päättänyt tyttö Hollolasta. Nyt peruskoulun jälkeen suuntaan lukioon musiikkipainotteiselle linjalle. Hevosista kiinnostuin noin kuusivuotiaana, kun leikimme ystäväni kanssa "heppaleikkejä" ulkona. Ystäväni harrasti ratsastuskoulussa ratsastusta, ja hänen kauttaan sain tietoa lähellä olevista ratsastuskouluista. Vuonna 2011 kun olin kahdeksan vanha sain aloittaa kerran viikossa puolen tunnin mittaiset alkeistunnit. Hurahdin lajiin kertaheitolla enkä millään olisi malttanut odottaa viikkoa seuraavaan ratsastustuntiin. Korpikylän tallilla opin aluksi hallitsemaan hevosen kaikissa askellajeissa, myöhemmin hyppäämään ja lopulta vuonna 2014 pääsin ensimmäistä kertaa kisaradoille tallin luottoponeilla. Ratsastus merkitsee minulle tällä hetkellä elämäntapaa. Useamman vuoden minulla on ollut paljon liikutettavia, ratsastuskoulun tunteja sekä vuokrahevosia, joten tallilla tulee oltua nykyäänkin lähes joka päivä. Hevoset antavat paljon voimaa välillä rankkaan arkeen. Parhainta kokemusta on varmasti vaikea sanoa! Tietysti kaikki voitot ja sijoitukset ratsastuskoulun hevosen Aatun kanssa tuntuivat hyviltä, mutta myös tämä vuosi on ollut todella mahtava,kun on saanut viedä nuorta Hafaa esteillä itse eteenpäin. Olen hyvin kilpailuhenkinen ihminen ja tykkään ottaa vastaan haasteita. Hafan kanssa olisi nyt tavoitteena saada alle sujuvia ratoja 70-80 tasolla ja lopulta päästä nostamaan se kunnon luokkiin. Aikuisena haluaisin myös oman nuoren (suomenhevosen?) hevosen, jota voisin itse viedä eteenpäin. Haluaisin myös tehdä ratamestarin tai estetuomarin töitä muiden töiden sivussa. Aloitin instagramin käytön kauan sitten ja lisäilin aluksi sinne vain heppakuvia. Hiljalleen aloin vaan päivitellä enemmän mun heppajutuista! Seuraajiani ajattelen tavallisina ihmisinä! En osaa ajatella itselleni "faneja". Tänä vuonna minut nähdään 1-tason estekisoissa Etelä-Suomessa sekä suomenhevosten laatuarvostelujen finaalissa. Suurempia suunnitelmia ei vielä ole! Uusille ratsastajille haluan sanoa, että olkaa avoimin mielin, ottakaa kaikki mahdollinen oppi vastaan ja nauttikaa tästä ihanasta harrastuksesta!

Linnea R, 15, Ikaalinen
Moi! Olen Linnea 15v, perusheppahöperö ja leipominen on toinen intohimoni. Olen 8.luokalla Ikaalisten yhteiskoulussa. Aloitin ratsastuksen yksityistallilla serkkuni kanssa ja siellä sain oppia alkeet rauhassa ja huolellisesti. Opeteltiin ettei hevosharrastus ole vain sitä, että hypätään selkään ja ratsastataan ja siinä se. Vaan se oikeasti on sen hevosen hyvinvoinnista huolehtimista ja kaikkea muutakin. Olin 3 vuotta siellä, jonka aikana koin paljon. Sen jälkeen menin ratsastuskouluun Anjalaan, jossa pääsin etenemään ratsastuksessa, mutta enemmän etenin hevosen hoitamisen tietämisessä ja tallitöissä. Nyt jäi ratsastuskoulussa oleminen, koska se ei ollut enää kivaa enkä oppinut ratsastuksesta siellä enää, joten siirryin takaisin yksityistallille, en tosin sille missä aloitin. Kiinnostuin hevosista 9-10-vuotiaana ja olin ensin kiinnostunut vain ravureiden kanssa työskentelystä, mutta sitten menin hevosen selkään ja sinne jäin. Ratsastus on minulle hevosen ymmärtämistä ja hevosen kanssa hyvällä mielellä kehittymistä ja hyvää mieltä. Haluan itse aloittaa hevosen kanssa työskentelyn mieluusti henkisen yhteyden ja luottamuksen kautta, koska jos kumpikaan ei ymmärrä toista, ei siitä ratsastuksestakaan mitään tule kuin nyppimistä ja potkimista joka suuntaan todennäköisesti. Paras ratsastuskokemus on kun sain tehdä itsenäisesti töitä ja edistyä Flickan kanssa niin lyhyessä ajassa,että pystyttiin kisaamaan Flickan elämän toiset kisat yhdessä ja olemaan maneesissa ilman ongelmia ja sen yhteyden takia, hyppäsin Flickalla ensimmäisellä kerralla isoimman esteen vuoteen. Mun tavoitteet ratsastuksessa on saada jonkun hevosen kanssa niin hyvä yhteys, että pystyn luottamaan itseeni ja pääsen peloistani eroon. Perustin instagramtilin, koska tuntui vain kivalta alkaa jakaan omia onnistumisia ja epäonnistumisia, jotta muutkin saavat nauraa niille. Ajattelen seuraajia ihmisinä, jotka haluavat jostain syystä lukea mun heppailuja. Mua ei varmaankaan nää missään tapahtumassa, koska en ole niin kiinnostunut käymään sellaisissa. Uudet ratsastajat, aloittakaa niillä asioilla, mitkä itsestä tuntuu hyviltä ja ei kannata lannistua, jos epäonnistuu tai tippuu, koska se vaan opettaa lisää. Jos joku haukkuu sun ratsastusta, niin se ei ole oikein ja todennäköisesti ne on vaan kateellisia. Kannattaa kokeilla asioita, jotka ei välttämättä ihan heti olisi kiinnostavimpien porukassa, koska joskus sekin on kivaa vaihtelua ja jännitystä! 

Sara S, 14, Hämeenkyrö
Hei! Olen Sara, 14-vuotias tyttö Hämeenkyröstä. Käyn koulua Hämeenkyrön yläasteella. Olin 8-vuotias, kun aloitin ratsastuksen. Meillä on ollut mun ratsastuksen aloittamisen alusta asti oma heppa ja sitten niitä on vuosien varrella kertynyt ja tällä hetkellä meillä on oma talli: Haapaniemen tila. Mulla on oma zemaitukaruuna Sintti ja puoliksi oma issikkatamma Risna. Kiinnostuin hevosista, kun olin kakkosluokalla eli 8-vuotias :) En oikein tiedä mitä ratsastus merkitsee minulle, ainakin onnistumisia ja epäonnistumisia! Paras hevoskokemus oli kun sain oman ponin.<3 Tavoitteenani on kilpailla heB ja 70cm hyvillä tuloksilla. Aloitin pitämään instagramtiliä massan mukana ja ajattelen seuraajiani ihmisinä, enkä faneina. Mut näkee islanninhevosten sm-kisoissa, muita suunnitelmia ei vielä ole. Vinkkini uusille ratsastajille on se että toteuttaa sen mitä haluaa!

Kiitos tytöt, että sain kertoa teidän tarinoita ja muistoja! 


Kiva, kun luit, liity ihmeessä lukijaksi, jos kiinnostaa nähdä lisää mun kirjoituksia! Ensi kertaan!

xoxo: Sini

#8 Haastattelussa Aada Lätti

Toisena bloggaajahaastattelussa on Aadan hevoelämää-blogin takana oleva Aada Lätti. Tämän postauksen teen kysymys-vastaus-tyyppisesti, koska se tuntuu minusta parhaimmalta tässä tilanteessa. Kysymykset ovat aikalailla samanlaisia, kuin Katrin, toki raviaiheiset kysymykset on vaihdettu ratsastusaiheisiksi.

1. Kuka olet?

- Olen Aada Lätti, 23-vuotias hevosharrastaja Helsingistä. Opiskelen Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa viestintää kolmatta vuotta, ja parhaillaan kirjoitan Pro gradu -tutkielmaani aiheenani yksilön pääomat sosiaalisessa mediassa. Opiskeluiden lisäksi olen kokopäivätöissä finanssialalla, kuntoilen säännöllisesti ja fiiliksen mukaan salilla sekä tietysti vietän vapaa-aikani tallilla hoidellen omaa hevostani Maroccoa.

2.Avaa hieman ratsastushistoriaasi

- Aloitin ratsastuksen 6-vuotiaana paikallisella maalaistallilla, josta siirryin aikanaan ratsastuskouluun. Olen ratsastanut vakituisesti yhteensä kolmessa eri ratsastuskoulussa, joista Solbackan ratsastuskoulu ja Equstom vaikuttivat ratsastushistoriassani eniten. Tuntiratsastajana kävin tunneilla kahdesta neljään kertaa viikossa, minkä lisäksi vuokrasin hevosia ja ratsastelin muiden hevosilla niin paljon kuin sain. Ratsastuskouluaikoina pääsin myös kisaamaan, ensimmäiset tallikisat kävin vuonna 2004 luokkana 40cm. Kisasin sekä koulua että esteitä, esimerkiksi vuonna 2011 sain koko Suomen tuntiratsastajien mestaruuskisoissa junioriluokassa kouluratsastuksessa pronssimitalin. Se oli hieno hetki! Vuonna 2011 kisasin paljon Tahko Areenan hevosilla, yhdessä päivässä saattoi tulla kymmenenkin starttia ja luokat olivat kaikkea 60cm:istä 120cm:iin. Vuonna 2011 ja 2012 olin töissä ulkomailla hevoshommissa kansainvälisillä myyntitalleilla Nina Fagerströmin opissa ja opin ihan valtavasti hevosista, ratsastuksesta ja maailmasta ylipäänsä. tässä välissä mulla oli ylläpidossa eräs sympaattinen tamma, joka on nykyään menestynyt estehevonen junioriluokissa. Samana vuonna eli vuonna 2012 loukkaannuin hevosten parissa, mutta parin kuukauden päästä sain jo ensimmäisen oman hevoseni Champin. Champin kanssa vietin neljä vuotta elämästäni, kunnes vuonna 2017 myin sen valmentajalleni ja ostin tilalle uuden hevoseni Maroccon. Maroccon kanssa olemme päässeet kisaamaan nyt 120cm luokissa, se on 8-vuotiaaksi kääntynyt kiltti ja sympaattinen ruuna.

Kuva:Vilma T
Aada ja Maco

3. Milloin kiinnostuit hevosista ja ratsastuksesta?

- Kiinnostuin hevosista ihan pienenä, mutta ratsastuksen aloitin silloisen parhaan ystäväni innostamana 6 vuotiaana. Kävimme yhdessä paikallisella maalaistallilla, lähinnä maastoilemassa taluttajan kanssa.

4. Ratsastus - mitä se merkitsee sinulle?

- Tämä on todella laaja kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta. Ratsastus tai hevoset ylipäänsä ovat mulle elämäntapa, eivät harrastus. Suunnittelen arkeni hevosmenojen mukaan, enkä pysty ajattelemaan normaalia arkea ilman hevosenomistajuuden tuomaa lisää. Hevoset ovat voimavara, sillä ne antavat vähintään yhtä paljon kuin ottavat. Olen todella kiitollinen siitä, että mulla on ollut niin paljon mahdollisuuksia harrastushistoriassani.

5. Mikä on jäänyt sun mieleen tai on sun paras heppakokemus?

- En pysty nimetä yhtä ja ainoaa parasta ratsastus- tai hevoskokemusta, koska niitä on ihan valtavan paljon. Olen ratsastanut 17 vuotta (joista viimeiset 10 vuotta lähes päivittäin tallilla), joten tähän väliin on mahtunut oikeasti paljon uskomattoman hienoja hetkiä. Kokemuksia ulkomailta, uusia ystäviä, vastuutehtäviä kisoissa kansainväliselle tasolle asti, kisaratoja, joskus menestystäkin ja tietysti niitä virheitä ja mokia, joista on oppinut paljon. Ja ihan pelkästään hetkiä oman hevosystävän kanssa. Niitä, kun on saanut tuntiratsastajana harjata sitä omaa hoitohevostaan ja kirjoittaa hoitopakkiin hevosen nimen.

6.  Maco ja Champ - mitä eroavaisuuksia hepoissa on ja oletko huomannut että toisen kanssa sinulla olisi ollut enemmän ja isompia tavotteita?

- Maco ja Champ ovat oikeastaan ihan erilaiset hevostuttavuudet. Molemmat ovat perusluonteeltaan kilttejä ja viisaita, mutta muuten niissä on paljon eroavaisuuksia. Champ on sellainen sählä, joka innostuu kaikesta: se rakastaa maastoilla ja se näyttää sen todella vahvasti innostuessaan valtavasti. Kisapaikoilla se on viilipytty ja sitä pystyy käsittelemään kuka tahansa. Se nauttii huomiosta ja esiintymisestä muille. Se on aika kompaktin mallinen, joten sille esimerkiksi askeleen lyhentäminen on helppoa esteiden välissä. Se haluaa pysyä irti puomeista ja on ehkä vähän herkkä, eli rokottaa ratsastajan suurista virheistä. Opetusmestarina se on maailman parhain, enkä vaihtaisi pois yhtään hetkeä, jonka sen kanssa vietin!

Maco on ehkä vähän vähemmän eläväinen persoona. Sekin on lungi kaveri, jolla pystyy ratsastamaan kuka tahansa kokemattomampikin, mutta se ei anna mitään ilmaiseksi - kuten ei Champkaan. Se on kuitenkin vähän tasaisempi ja suoraviivaisempi ratsastaessa. Yhtä lailla se on esteillä vielä paljon Champia kokemattomampi, mikä näkyy sen ratsastettavuudessa. Toisaalta se on paljon enemmän "easy going" ja anteeksiantavampi kuin Champ. Se tarvitsee vielä paljon voimaa ja jumppaa, jotta se pystyisi ottamaan kaiken kapasiteettinsa esteillä käyttöönsä. Kisapaikalla Maco on välillä todella sählä, se ei meinaa pysyä paikallaan ja huutelee muille hevosille. Se rakastaa myös maastoilla, mutta ei osoita sitä niin selvästi kuin Champ - se ei esimerkiksi villiinny pellolla. 

Tunsin Champin neljän vuoden jälkeen kuin omat taskuni, mutta Macon kanssa me vasta tutustumme toisiimme näin puolen vuoden jälkeen. Champin kanssa junnasin vuosia 110cm-tasolla, joten lopulta mulla ei ollut sen kanssa mitään kilpailullisia tavoitteita pitkälle tulevaisuuteen. Macon kanssa toivon kisaavani tällä kaudella 120cm tasolla puhtaita ja siistejä ratoja, jotta se voisi siirtyä ensi kaudella mahdollisesti 130cm luokkiin esimerkiksi valmentajani kanssa, jonka jälkeen voisin mennä sillä sitä korkeutta joskus tulevaisuudessa itse. Aika näyttää, milloin sen aika on - vai onko koskaan. Toivottavasti!

Kuva otettu Aadan Hevoselämää-blogista,luvan kanssa
Aada ja Champ

7. Kuinka päädyit pitämään blogia?

- Olen aina tykännyt erilaisista trendeistä, mitkä liittyvät hevosiin. Junnuna harrastimme vihkotalleja yhdessä muiden hoitajien kanssa ratsastuskoulussa. Leikin kotona keppihevosilla. Siitä siirryin virtuaalitallien maailmaan ja tallini.fi-sivustolle, joka toi paljon iloa elämään. Kun blogit tulivat suosituksi, halusin alkaa kokeilemaan onneani. Aadan hevoselämää -blogi on ensimmäinen ja ainoa blogi, jonka olen koskaan tehnyt. Luulin aluksi, että en tekisi hommaa pitkään, mutta toisin kävi! Nyt takana on yli seitsemän vuotta bloggaamista. 

8.  Sinulla on huikeat seuraaja- ja lukijamäärät, mitä ajattelet asiasta? Ajatteletko seuraajiasi ja lukijoitasi faneinasi?

- En ajattele asiaa sen kummemmin. Joskus vuosia sitten seuraajamäärä tuntui isolta, vaikka määrä oli tietysti paljon pienempi sosiaalisen median kanavien vasta hakiessa muotoaan.  Hevostapahtumissa ja toisinaan muillakin julkisilla paikoilla saatuun huomioon on tottunut, enkä enää kummeksu sitä, kun joku pysäyttää ja tulee juttelemaan. Musta on kiva kuulla erilaisia tarinoita seuraajiltani, sillä vuorovaikutus on parasta somevaikuttajan roolissa.

9. Missä tapahtumissa sinut nähdään tänä vuonna?

- Varmaan kaikissa vähänkään isommissa hevostapahtumissa! Ainakin Horse Fairissa ja Tampereen hevosmessuilla käyn pyörähtämässä. Ainon kansainvälisissä kisoissa toimin keväällä tallimestarina ja yritän kiertää kansallisia kisoja itse kisaajan roolissa koko vuoden ajan niin paljon kuin vaan aika- ja rahatilanne antaa myöden. Kesällä tietysti Finnderby, Hangon Sea Horse Week ja muut isommat kisat on pakko kiertää joko katsojana tai pienempien luokkien kisaajana läpi. Syksyllä teen hommia todennäköisesti taas GP-finaalien, SM-kisojen ja HIHSin parissa, ellen sitten ole paikalla vain katsojana. 

10. Mitkä on sun vinkit uusille ratsastajille ja bloggaajille?

- Kun aloittaa jotain uutta elämässään, kannattaa olla hyvin avoimin mielin liikenteessä. Varsinkin aloittelevan ratsastajan kannattaa pyrkiä löytämään lähipiiristään henkilö, joka on valmis ja kykenevä opettamaan hevosista yhtä jos toista. Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten omille epäonnistumisille pitää osata antaa tilaa. Kun myöntää oman kokemattomuutensa, oppii kaikista parhaiten. Sitä se on yhä tässä vaiheessa, kun on melkein 20 vuotta hevosen selässä istunut. Jatkuvaa uuden oppimista, joka päivä.

Kuva otettu Aadan Hevoselämää-blogista, luvan kanssa
Aada ja Marocco

Aadan somet: instagram @aadalatti, snapchat @aadalatti, blogiin pääset napsauttamalla alta

Aadan hevoselämää

Kiitos Aadalle kysymyksiin vastauksista!

xoxo: Sini 

#7 Tallielämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista

Jos sinulla on sellainen käsitys, että tallilla kaikkia kohdellaan kunniottavasti ja hyvin, olet väärässä. Ympäri Suomea on talleja missä noin joka kuudetta kiusataan tai jätetään porukasta, hänelle tai hänen ratsulleen, tai jommankumman varusteille tehdään ilkivaltaa.

 Kysyin Facebookin Ratsastajat-ryhmässä ratsastajilta heidän kokemuksia ja seuraavat ihmisten kommentit ovat omasta puolestani anonyymeinä.

"Tallikiusaamista olen kokenu muistaakseni vaan yhdellä isolla tallilla (toisen ”yksityisen” lisäksi...). Olin sillon itse varhaisteini. Ensimmäisten iltatuntien jälkeen tallissa ei ollu ketään henkilökuntaan kuuluvaa, eli kiusata sai ihan rauhassa. Muistan viimesen illan sillä tallilla, kun värjöttelin kylmissäni sateessa odottelemassa kyytiä, kun en uskaltanu mennä talliin, äkkiä vaan ponilta varusteet pois ja ulos tallista. Sinä iltana tein päätöksen lopettaa ratsastuksen siellä."

"Nälvimistä, ilkkumista ja porukasta eristämistä oli Turussa eräällä tallilla. Vanhemmat tytöt naureskeli kentän laidalla "Kato ku se näyttää ihan perunasäkiltä, oppis istumaan kunnolla", "Luoja mikä nössö, kun ei uskalla laukata". Eikä vanhemmat hevosten hoitajat antanu itse edes varustaa ennen tuntia/purkaa varusteita pois. Suurinpiirtein samantien ku pääsit selästä alas, tultiin nyhtämään ohjat käsistä. Eikä tämä ees ollu tallilla käytäntönä, vaan kaikki sai itse hoitaa hevosen ennen tai jälkeen tunnin, mutta sitä opettajaa ei vissiin pätkääkään kiinnostanut ,kun ei siihen puuttunut yhtään. Onneksi pääsin muuttamaan Turusta Siilinjärvelle ja alotin ratsastuksen Siilinjärven ratsastuskeskuksessa. Siellä ei kiusattu koskaan, päin vastoin ja heti tuli harrastuksestakin mielekkäämpää. :)"

"Tallilla ilkkumista, muiden asioihin sekaannutaan (ihan yksityisasioihin), syytellään kaikesta, vaikka itse olisikin kyseinen henkilö tehnyt sen."

"Sellainen ärsyttävä nenänvartta pitkin tuijottelu ja ihan turha esittäminen. Luullaan et ollaan muita parempia ja tallustellaan niin ku oltais jotain maailman napoja. Sit sellanen materialistinen vertailu tai sellanen että "Ai tolla on tollaset housut, varmaan jostain marketista."

"Ei kiusaamista ehkä, mutta meidän tallilla yksi vanhempi hevosen omistaja jättää minut ja hevoseni toisen liikuttajan täysin huomiotta. Mitään ei olla hänelle sanottu tai tehty minkä vuoksi hänellä olisi syy niin tehdä. Ei esimerkiksi tervehdi ollenkaan tai jos yrittää ystävällisesti kysyä neuvoa tai muuta vastaavaa niin ei vastaa, katsoo vain tuimasti ja jättää huomiotta. Kaikki muut tallilla tervehtivät, auttavat tarvittaessa ja juttelevat meille ihan normaalisti. Tällaiset henkilöt tappavat aika hyvin tallin ilmapiiriä..."

"Ei ole omakohtainen kokemus mutta tuttavani kokemus; varusteita sotkettiin tervalla (satuloita, suitsia) kypäriin laitettiin tervaa ja kiviä, heiteltiin tavaroita ja sotkettiin loimia ja harjoja."

Ylläolevassa kommentissa itsellä kiehahti yli. Eikö ihmisellä järki sano, että kalliita tavaroita, jotka ovat voineet maksaa jopa yli                       300€ ei sotketa varsinkaan jos ne eivät ole omia. Toivottavasti tekijät saatiin kiinni ja he joutuivat vastuuseen teoistaan. Tuollaista kohtelua, ei toivo kellekkää - eikä toki mitään kiusaamista.

Sain myös kokemuksen kiusaajaporukassa olleelta ihmiseltä.

"Itse olen ollut joskus "hiljainen kiusaaja" tallikiusaajaporukassa. Meillä oli ns. sisäpiiriporukka, joka kiusasi ja nälvi, varsinkin alottelijoita ja vähän arempia henkilöitä. Ikää taisi olla 13v."

Itselläni on hieman kokemusta tallikiusaamisesta. Musta tuntuu,että itse "kiusaaja" ei tajunnut kiusaavansa. Mulle tuli tallilla sellainen fiilis, että yhden-kahden ihmisen mielestä olin samantekevä tallityttö, heidän töidensä orja. Musta tuntui,että mua ei haluttu tallille ja sen takia tallille hoitajapäivinä meno oli musta tosi ikävää. Sain sellasen kuvan,että sen yhden ihmisen mielestä;olin huono ratsastaja, ansaitsin vääriä asioita, joita mun ei olisi pitänyt ansaita. Onneksi mulla oli yksi tallikaveri ylitse muiden - Kira. Hänen kanssa talli-illat meni todella nopeasti ja hyvin. Nykyisellä tallilla Anjalassa kaikki ovat olleet todella suvaitsevaisia ja mukavia. Siellä ykkösjuttu on se, että mä viihdyn siellä ja olen Anjalassa todella tyytyväinen ja otettu siitä,että saan siellä ratsastaa ja viettää tiistai-iltani.

Mun tuntiryhmä eli Satu,Silja ja Enni on kyllä ihan paras ryhmä, mitä ihminen toivoa voi. Niiden kanssa on hyvä heittää juttua ja osataan kuitenkin ottaa asiat vakavasti. Jos joku tekee jonkun virheen, jokainen tsemppaa eikä naura tai ilku. Toki jos on joku hauska tippuminen silloin yleensä nauraa rekotetaan selässä kuin puolihullut; ollaan saatu opettajakin siihen mukaan. :D Aina ensin kuitenkin kysytään,että eikai sattunut yms.. Kaikin puolin aivan mahtavia tyttöjä ja persoonia kaikki kolme!


Kiitos kun luit ja kommentoi ihmeessä oma mielipiteesi postauksesta ja tallikiusaamisesta!
xoxo:Sini

#6 Kuulumispostaus

Nyt tulossa pitkästä aikaa kuulumispostausta.

Pidin joulukuun taukoa Anjalasta, joulun ja uuden vuoden ajan Lakulta. Nyt on taas normaali rytmi Anjalassa sekä Lakulla.

Lakun kanssa ollaan nyt vaan höntsäilty koko tämä ja viime kuu. On ollut niin huonot pohjat, kun täälläpäin on ollut lämpöasteita, seuraavana päivänä pakkasta ja sitä seuraavana taas lämpöasteita. Ja enemmän olemme mennyt ravihommia, ei olla laukkaa tehty oikeastaan noin kahteen kuukauteen. Ajattelin,että kun ilmat lämpenevät ja tulee valoisampaa, niin mennään pellolla enemmän. Nyt pellolla on niin kovaa lunta, ettei Laku tykkää mennä siellä. Ennen joulua kävimme vielä Annan (ig @teamnarunpyorittajat @anna.i.photography) kanssa ottamassa jouluisia kuvia. Laitan joitain postauksen loppuun, kerro kommenteissa, mistä pidit eniten!

Anjalassa pääsin aloittamaan tauon jälkeen 9.1. Meillä oli puomitunti ja menin "uudella" ponilla Ompulla. Omppu on ollut Anjalassa aiemmin, mutta myyty ja nyt neiti tuli loppuelämäkseen takaisin kotiin; Anjalaan. Omppu on welsh A-poni ja ensimmäistä kertaa menin welshillä.
 Aiheena meillä oli puomit, lyhyemmillä ja pidemmillä väleillä. Ompulla oli ravipuomeille kauhea kiire, mutta lyheni kivasti, kun sitä siltä vaati. Laukassa Ompusta tuli ferrari. Se kiihtyi nollasta sataan sekunnissa. Maria sanoikin mulle, että ota vain lyhyeksi kunnolla, sen ensimmäiset laukat täällä, joten sillä saattaa olla virtaa. Ompusta tuli todella kiva, kun siltä rupesi pyytämään lyhyttä laukkaa. Loppuverkoissa Omppu oli rento, kuunteli ja reagoi mun apuihin.

Seuraavalla viikolla 16.1, meillä oli estetunti ja menin taas Ompulla. Menimme suhteutettua linjaa. Omppu oli ihan elementissään! Alussa en osannut ratsastaa väleihin, kun Omppu menikin yhtä isoilla askeleilla kun hevoset. Heti, kun meillä rupesi toimimaan yhteistyö, Omppu oli todella ihana. Kun rupesimme tulemaan esteitä laukassa, huomasin, että ponin laukka suureni ja suureni kerta kerran jälkeen. Rupesin tekemään voltin ennen estettä ja pidättelin Omppua siinä,eron huomasi heti!! Omppu tuli tosi hienosti takasin voltilla, ja jotenkuten pysyikin sillä temmolla! Eihän tämä korkeus nyt ole tärkeä, kun ensimmäsiä hyppyjä hypittiin, mutta niin hienosti poni pomppasi 60cm. Olin tosi haltioissani, koska ponilla oli niin hieno tekniikka hypyissä!

Tällä viikolla en päässyt Lakulle enkä tunnille, koska mulle tuli muuta menoa.

Menen liikuttamaan Lakua sunnuntaina ja ajattelin mennä maastoon, koska silloin pitäisi olla valoisampaa ja sen vuoksi ehkä mieluisampaa mennä silloin eikä maanantai-iltana umpipimeässä, milloin saisi koko ajan pelätä mistä syöksyy peura tielle ja milloin herään jostakin ojasta, tietoisena siitä, että minulla ei ole mitään hajua missä Laku on.

Mutta nyt näihin jouluaiheisiin kuviin, kiitos kun luit ja kommentoi alas mistä kuvasta pidit eniten ja haluatko lisää tälläisiä kuulumispostauksia.

xoxo:Sini

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

                                        Kaikki kuvat tosiaan on kuvannut Anna Ilomäki.

#5 Haastettelussa Katri Vesala

Moikka!
Anteeksi blogitauko, mutta mulla on ollut niinsanottu artblock, niinkuin taitelijat sanovat. Mutta tässä pitkästä aikaa postausta.

Olen jo pitkään halunnut haastatella joitakin hevosblogi/somevaikuttajia. Tänään haastattelussa Kylmäverinen Unelma-blogin Katri Vesala!

Katri Vesala on 16-vuotias riihimäkeläinen tyttö. Hän opiskelee Järvenpäässä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoa ensimmäisellä vuodella. Katri opiskeli samaa alaa Pieksämäellä, mutta vaihtoi Järveenpäähän matkojen takia.

Katri kiinnostui raveista 2012-2013 välisenä aikana katsoessaan ponilähtöä Riihimäen kesäraveissa. Tavoite kortin suorittamiseen lähti ajatuksesta "Minäkin haluan ajaa tuolla vielä jonain päivänä.". 2013 hän meni Jyväskylään Aamuyön hevostilalle poniravileirille ja sieltä samana kesänä Kokemäen ponikorttikurssille. Katri suoritti kurssin leiriltä löytyvällä lainaponilla ja kurssin jälkeen hänelle alettiin etsimään omaa ponia.
 Hän kävi syksyllä 2013 katsomassa Hankasalmella asti Yiazmiin nimistä tammaa, mikä oli jo kokenut kilpaponi. Se tuli lokakuussa ja oli heillä noin kaksi vuotta, jona aikana se uusi ennätyksenä ja voitti muutamaan otteeseen. Siitä tuli automaatti, jonka jälkeen hän alkoi etsiä itselleen toista ponia ja se löytyi - Springfield Estelle. He vaihtoivat sen Yiazmiiniin,mutta joutuivat palauttamaan ponin takaisin kasvattajalleen sen vaarallisuuden takia. Yiazmiinia he eivät saaneet takaisin, kasvattaja osti Estellen pilkkahintaan heiltä pois. Puhe oli pitkäaikaisesta kodista, mutta kasvattaja laittoi Jaskan (Yiazmiin) myyntiin, heti ensimmäisen varsan jälkeen.
 Sitten he etsivät uutta ponia, nyt ylläpitoon. He löysivät ponin nopeasti punaruunikko 4v tamma Melrose Cherokee, isänä maailmanennätysori. Sen kanssa raviurasta ei kuitenkaan tullut mitään, he kouluttivat ponin ratsuksi, sillä 2016 kevään ja heinäkuussa 2016 se meni takaisin omistajalleen. Sen jälkeen Katrilla ei ole ollut ponia, mutta hän on ajanut ruskealla shetlanninponiori Agnella kilpaa ja maalis-huhtikuussa Katrilla olisi tarkoitus avata starttikausi ja samalla hänen viimeinen ponivuosi.

                               
                                    c. Jani Leinonen

"Raviurheilu merkitsee minulle hienoja hevosia, upeita lähtöjä ja mahdollisesti hyviä kuvia" Katri kertoo. "Joskus pelkkää onnea, jos poni pärjää lähdöissä." Katrin paras ravimuisto on Yiazmiinin ensimmäinen voitto ja startti heiltä 15.12.2013. Agnen ja Katrin ensimmäinen voitto heinäkuussa 2017, vaikkakin ne olivat epäviralliset ravit, on jäänyt Katrille parhaiten mieleen.

 Katri kuvaa paljon ja sai joululahjaksi vuonna 2013 ensimmäisen oman kameran, Nikon D40. Sillä hän kuvasi vuoden pari, kunnes Vermon poniraveissa (vuotta hän ei muista, 2014/2015) kamera itsestään hajosi ja tilalle he joutuivat ostamaan Canon 1200D:n. Sillä ja Tamronin 70-300mm putkella, hän pärjäsi noin vuoden ja 2017 hän osti Canon 7D:n ja Canonin 70-200mm putken. Katri kuvasi aktiivisimmillaan kun Ruusu (Melrose Cherokee) oli heillä, mutta nyt hän kuvaa ehkä kerran - kaksi kolmessa kuukaudessa hevosen puuttumisen vuoksi. Kameraa hän ei kuitenkaan pois voisi myydä, hänelle tulee siitä nimittäin jonkinlainen ahdistustila (jos elää ilman järkkäriä), sillä se on hänen ainoa valttikortti saada blogiin kuvia.

       
        c.Katja Pylväläinen

Katri kirjoitti aluksi tallipäiväkirjaa Yiazmiinista, mutta ennen pitkää vuonna 2013 hän loi  ensimmäisen bloginsa, mikä lensi nopeasti poistoon. Sinne tuli kirjoiteltua kaikenlaista ilman ajattelua sekä sensuuria. 2014 Katri alkoi kirjoittamaan vakavemmin, kuunteli äikäntunneilla yms. 2015 blogiexpo herätti hänet, hän alkoi panostamaan pikku hiljaa blogiin ja 2016 vuoden jälkeen hän asetti 100 postauksen tavoitteen ja opetteli koodaamaan, jotta hän tekisi enemmän töitä. Tämän vuoden blogiexpoa silmällä pitäen hän on panostanut ulkoasuihinsa, tehnyt ulkopuolisia töitä blogeihin liittyen jne...

Katri ei ole koskaan ole ajatellut seuraajiaan ja lukijoitaan faneina, sillä hänen ajatusmaailmansa ei riitä siihen.Hän ajattelee heitä enemminkin ihmisinä, jotka vain joskus tykkäävät hänen jutuistansa, siksi hän on todella otettu ihanista palautteista.

 Katrin vinkit uusille ponikuskeille ja bloggaajille ovat seuraavanlaiset:
-Varaudu siihen, että päin naamaa ollaan kivoja, mutta selän takana puhutaan pahaa.
- Ole blogissa oma itsesi, älä esitä mitään ja kirjoita silloin, kun tuntuu hyvältä.
-Käytä aikaa asioiden opetteluun, äläkä poista blogiasi ensimmäisen negatiivisen kommentin jälken.
-Ota negatiiviset kommentit huumorilla ja opettele nauramaan kirjottajien kommenteille.

    
      c.Jutta Juutilainen
Katrin voi tavata tänä vuonna maaliskuun blogiexpossa, Helsingin horse fairissa, Hevoset-messuilla,missä hän on myös tähtiblogistina, Playssonnetin mahdollisesti kesällä järjestämällä blogileirillä, ehkäpä myös Helsinki International Horse Showssa.

Katrin somet: snapchat @kylmaunelma, facebook Kylmäverinen Unelma, instagram @kylmaverinenunelma , blogiin pääset napsauttamalla tuosta alta.

Kylmäverinen Unelma 

Kiitos Katrille kysymyksiin vastauksista!

xoxo:Sini

Kommentoi alas, mitä tykkäsit ja liity ihmeessä lukijaksi, tälläisiä on tulossa lisää! Seuraava bloggaajahaastattelu on toivottavasti tulossa Aadan Hevoselämän Aadasta!

#4 Viikon 51 kuulumiset

Moikka!
 Nyt olisi tarkoitus kertoa viime viikon heppailuista. Olin tallilla maanantaina, perjantaina ja lauantaina. Maanantaina olin Lakun tallilla, lauantaina ja sunnuntaina olin Saksan tallilla, jossa vuokrasin shetlanninponiori Ekaa parisen kuukautta.

Maanantaina menin tallille siinä uskossa ja luulossa, että menisin Lakun kanssa maasta juttuja, mutta Lakun omistajalla olikin suunnitelmissa pitää mulle tuntia. Me tehtiin puomijuttuja ja kavalettiakin tultiin pari kertaa. Laku meni tosi hyvin, toki oli hieman laiska. Tultiin kolmea puomia ympyrällä ja neljää puomia kaarrolla radan poikki. Ympyräpuomeilla Laku halusi mennä viimeisestä ohi tai todella reunasta. Pari hyvää pätkää saatiin ja siihen lopetettiin työskentely ympyrällä. Sitten jatkettiin kaarrolla radan poikki neljää puomia. Nekin meni todella hyvin, kun sain ensin Lakun lyhentämään askelta yhden askeleen puomeille. Siirrettiin puomeja sillain, että niitä oli vaan kolme ja tulisin niitä laukassa. Laku oli todella tahmea laukannostoissa, joten päätin, että Lakun omistaja tulisi selkään nostamaan laukat, että Laku tajuaisi nostaa laukan eikä pelleilisi. Nostin puomit kavaletiksi ja Laku ja hänen omistajatyttönsä tuli sitten sitä. Heillä meni todella hyvin <3 Menin takaisin selkään ja laukat nousi, mutta vaan kavaletin avulla. Nousipa silti! Sen jälkeen ravattiin loppuravit ja käveltiin ihan viimeiseksi. Olin kyllä tosi tyytyväinen. <3

Perjantaina olin tosiaan Saksan tallilla, kun mun piti kokeilla ajaa Ekaa lauantaisia pikkujouluja varten. Tulin tallille n.klo 16. (kiitos kyydistä Anna (ig:@teamnarunpyorittajat/@annailomaki)) Sen jälkeen haettiin Annan kanssa Eka tarhasta. Sitten harjasin ponin ja mentiin tallin pitäjän seuraksi, kun hän meni syömään. Jäätiin siinä juttelemaan, joten kävin heittämässä Ekan karsinaan. Sen jälkeen, laitoin laskujen mukaan 36kiloa heinää säkkeihin eli 4KG x 9 säkkiä :) Aika meni tosi nopeasti ja kello olikin jo kuusi. Tallihommien jälkeen tultiin siihen tulokseen, että Ekalle tulisi ihan liian raskas taakka viedä umpilumessa mua sekä kärryjä. Joten menin Sohvilla kentällä ja pikkumaastossa. Sohvi oli tosi kiva ja se kuunteli tosi hyvin mua, vaikka olinkin aika pieni siellä selässä. Sen jälkeen vietiin heppoja pihalle ja lähdettiin kotiin.

Lauantaina jatkui samalla tallilla touhut,kyseessä pikkujoulut. Tultiin vähän myöhässä, mutta se ei haitannut. Aluksi syötiin ja höpöteltiin kaikenlaisista asioista. Noin kolmen aikaan mentiin laittamaan heppoja valmiiksi. Mun ei tarvinnut laittaa hevosta valmiiksi, koska mun heppa oli käynyt jo yhdellä pikkulenkillä. Menin maastolenkillä Lamonalla, jolla en ollut koskaan ennen mennyt. Lamona oli kuin issikka vaikka hän ei ollutkaan issikka. Lamonalla oli niin tasaiset liikkeet, että jopa munkin oli helppo pysyä siellä. Minun, joka pompin melkein joka hevosen selässä. Mentiin vain käyntiä ja yksi ravipätkä, koska oli niin liukasta. Lamona oli todella hienosti ja sillä oli vain kiire laukata ja ravata lujempaa. Maastoreissun jälkeen syötiin taas ja juteltiin niitä näitä. Loppuillasta tehtiin iltatalli ja sen jälkeen puhuttiin taas. Sitten lähdettiin kotiin. Oli todella mukava päivä, kiitos vain päivän järjestäjille!

  Kiitos kun luit ja jos haluat nähdä tälläisiä postauksia, niin kommentoi ja liity lukijaksi!

 -Sini

ps. kuvia ei ole,koska kamera on jotenkin oudosti hajalla

#3 Uusi banneri

Moikka! 

Kuten ehkä huomasitte, sain blogiin bannerin! Siitä kiitos Pihlalle, joka pitää blogia, joka löytyy osoitteesta https://viisiaskellajia.blogspot.fi/ 

Kuvista kiitos Sandra! (instagram: @sandrakallio ja @teamjuhala) 

Banneri on niiiiin hieno, että en sanoin osaa kuvailla! 

Mitä mieltä te ootte?

-Sini