lauantai 20. tammikuuta 2018

#5 Haastettelussa Katri Vesala

Moikka!
Anteeksi blogitauko, mutta mulla on ollut niinsanottu artblock, niinkuin taitelijat sanovat. Mutta tässä pitkästä aikaa postausta.

Olen jo pitkään halunnut haastatella joitakin hevosblogi/somevaikuttajia. Tänään haastattelussa Kylmäverinen Unelma-blogin Katri Vesala!

Katri Vesala on 16-vuotias riihimäkeläinen tyttö. Hän opiskelee Järvenpäässä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkintoa ensimmäisellä vuodella. Katri opiskeli samaa alaa Pieksämäellä, mutta vaihtoi Järveenpäähän matkojen takia.

Katri kiinnostui raveista 2012-2013 välisenä aikana katsoessaan ponilähtöä Riihimäen kesäraveissa. Tavoite kortin suorittamiseen lähti ajatuksesta "Minäkin haluan ajaa tuolla vielä jonain päivänä.". 2013 hän meni Jyväskylään Aamuyön hevostilalle poniravileirille ja sieltä samana kesänä Kokemäen ponikorttikurssille. Katri suoritti kurssin leiriltä löytyvällä lainaponilla ja kurssin jälkeen hänelle alettiin etsimään omaa ponia.
 Hän kävi syksyllä 2013 katsomassa Hankasalmella asti Yiazmiin nimistä tammaa, mikä oli jo kokenut kilpaponi. Se tuli lokakuussa ja oli heillä noin kaksi vuotta, jona aikana se uusi ennätyksenä ja voitti muutamaan otteeseen. Siitä tuli automaatti, jonka jälkeen hän alkoi etsiä itselleen toista ponia ja se löytyi - Springfield Estelle. He vaihtoivat sen Yiazmiiniin,mutta joutuivat palauttamaan ponin takaisin kasvattajalleen sen vaarallisuuden takia. Yiazmiinia he eivät saaneet takaisin, kasvattaja osti Estellen pilkkahintaan heiltä pois. Puhe oli pitkäaikaisesta kodista, mutta kasvattaja laittoi Jaskan (Yiazmiin) myyntiin, heti ensimmäisen varsan jälkeen.
 Sitten he etsivät uutta ponia, nyt ylläpitoon. He löysivät ponin nopeasti punaruunikko 4v tamma Melrose Cherokee, isänä maailmanennätysori. Sen kanssa raviurasta ei kuitenkaan tullut mitään, he kouluttivat ponin ratsuksi, sillä 2016 kevään ja heinäkuussa 2016 se meni takaisin omistajalleen. Sen jälkeen Katrilla ei ole ollut ponia, mutta hän on ajanut ruskealla shetlanninponiori Agnella kilpaa ja maalis-huhtikuussa Katrilla olisi tarkoitus avata starttikausi ja samalla hänen viimeinen ponivuosi.

                               IMG_0264
                                    c. Jani Leinonen

"Raviurheilu merkitsee minulle hienoja hevosia, upeita lähtöjä ja mahdollisesti hyviä kuvia" Katri kertoo. "Joskus pelkkää onnea, jos poni pärjää lähdöissä." Katrin paras ravimuisto on Yiazmiinin ensimmäinen voitto ja startti heiltä 15.12.2013. Agnen ja Katrin ensimmäinen voitto heinäkuussa 2017, vaikkakin ne olivat epäviralliset ravit, on jäänyt Katrille parhaiten mieleen.

 Katri kuvaa paljon ja sai joululahjaksi vuonna 2013 ensimmäisen oman kameran, Nikon D40. Sillä hän kuvasi vuoden pari, kunnes Vermon poniraveissa (vuotta hän ei muista, 2014/2015) kamera itsestään hajosi ja tilalle he joutuivat ostamaan Canon 1200D:n. Sillä ja Tamronin 70-300mm putkella, hän pärjäsi noin vuoden ja 2017 hän osti Canon 7D:n ja Canonin 70-200mm putken. Katri kuvasi aktiivisimmillaan kun Ruusu (Melrose Cherokee) oli heillä, mutta nyt hän kuvaa ehkä kerran - kaksi kolmessa kuukaudessa hevosen puuttumisen vuoksi. Kameraa hän ei kuitenkaan pois voisi myydä, hänelle tulee siitä nimittäin jonkinlainen ahdistustila (jos elää ilman järkkäriä), sillä se on hänen ainoa valttikortti saada blogiin kuvia.

      IMG_0999 
        c.Katja Pylväläinen

Katri kirjoitti aluksi tallipäiväkirjaa Yiazmiinista, mutta ennen pitkää vuonna 2013 hän loi  ensimmäisen bloginsa, mikä lensi nopeasti poistoon. Sinne tuli kirjoiteltua kaikenlaista ilman ajattelua sekä sensuuria. 2014 Katri alkoi kirjoittamaan vakavemmin, kuunteli äikäntunneilla yms. 2015 blogiexpo herätti hänet, hän alkoi panostamaan pikku hiljaa blogiin ja 2016 vuoden jälkeen hän asetti 100 postauksen tavoitteen ja opetteli koodaamaan, jotta hän tekisi enemmän töitä. Tämän vuoden blogiexpoa silmällä pitäen hän on panostanut ulkoasuihinsa, tehnyt ulkopuolisia töitä blogeihin liittyen jne...

Katri ei ole koskaan ole ajatellut seuraajiaan ja lukijoitaan faneina, sillä hänen ajatusmaailmansa ei riitä siihen.Hän ajattelee heitä enemminkin ihmisinä, jotka vain joskus tykkäävät hänen jutuistansa, siksi hän on todella otettu ihanista palautteista.

 Katrin vinkit uusille ponikuskeille ja bloggaajille ovat seuraavanlaiset:
-Varaudu siihen, että päin naamaa ollaan kivoja, mutta selän takana puhutaan pahaa.
- Ole blogissa oma itsesi, älä esitä mitään ja kirjoita silloin, kun tuntuu hyvältä.
-Käytä aikaa asioiden opetteluun, äläkä poista blogiasi ensimmäisen negatiivisen kommentin jälken.
-Ota negatiiviset kommentit huumorilla ja opettele nauramaan kirjottajien kommenteille.

    1U2C3514
      c.Jutta Juutilainen
Katrin voi tavata tänä vuonna maaliskuun blogiexpossa, Helsingin horse fairissa, Hevoset-messuilla,missä hän on myös tähtiblogistina, Playssonnetin mahdollisesti kesällä järjestämällä blogileirillä, ehkäpä myös Helsinki International Horse Showssa.

Katrin somet: snapchat @kylmaunelma, facebook Kylmäverinen Unelma, instagram @kylmaverinenunelma , blogiin pääset napsauttamalla tuosta alta.

Kylmäverinen Unelma 


Kiitos Katrille kysymyksiin vastauksista!

xoxo:Sini

Kommentoi alas, mitä tykkäsit ja liity ihmeessä lukijaksi, tälläisiä on tulossa lisää! Seuraava bloggaajahaastattelu on toivottavasti tulossa Aadan Hevoselämän Aadasta!

tiistai 19. joulukuuta 2017

#4 Viikon 51 kuulumiset

Moikka!
 Nyt olisi tarkoitus kertoa viime viikon heppailuista. Olin tallilla maanantaina, perjantaina ja lauantaina. Maanantaina olin Lakun tallilla, lauantaina ja sunnuntaina olin Saksan tallilla, jossa vuokrasin shetlanninponiori Ekaa parisen kuukautta.

Maanantaina menin tallille siinä uskossa ja luulossa, että menisin Lakun kanssa maasta juttuja, mutta Lakun omistajalla olikin suunnitelmissa pitää mulle tuntia. Me tehtiin puomijuttuja ja kavalettiakin tultiin pari kertaa. Laku meni tosi hyvin, toki oli hieman laiska. Tultiin kolmea puomia ympyrällä ja neljää puomia kaarrolla radan poikki. Ympyräpuomeilla Laku halusi mennä viimeisestä ohi tai todella reunasta. Pari hyvää pätkää saatiin ja siihen lopetettiin työskentely ympyrällä. Sitten jatkettiin kaarrolla radan poikki neljää puomia. Nekin meni todella hyvin, kun sain ensin Lakun lyhentämään askelta yhden askeleen puomeille. Siirrettiin puomeja sillain, että niitä oli vaan kolme ja tulisin niitä laukassa. Laku oli todella tahmea laukannostoissa, joten päätin, että Lakun omistaja tulisi selkään nostamaan laukat, että Laku tajuaisi nostaa laukan eikä pelleilisi. Nostin puomit kavaletiksi ja Laku ja hänen omistajatyttönsä tuli sitten sitä. Heillä meni todella hyvin <3 Menin takaisin selkään ja laukat nousi, mutta vaan kavaletin avulla. Nousipa silti! Sen jälkeen ravattiin loppuravit ja käveltiin ihan viimeiseksi. Olin kyllä tosi tyytyväinen. <3

Perjantaina olin tosiaan Saksan tallilla, kun mun piti kokeilla ajaa Ekaa lauantaisia pikkujouluja varten. Tulin tallille n.klo 16. (kiitos kyydistä Anna (ig:@teamnarunpyorittajat/@annailomaki)) Sen jälkeen haettiin Annan kanssa Eka tarhasta. Sitten harjasin ponin ja mentiin tallin pitäjän seuraksi, kun hän meni syömään. Jäätiin siinä juttelemaan, joten kävin heittämässä Ekan karsinaan. Sen jälkeen, laitoin laskujen mukaan 36kiloa heinää säkkeihin eli 4KG x 9 säkkiä :) Aika meni tosi nopeasti ja kello olikin jo kuusi. Tallihommien jälkeen tultiin siihen tulokseen, että Ekalle tulisi ihan liian raskas taakka viedä umpilumessa mua sekä kärryjä. Joten menin Sohvilla kentällä ja pikkumaastossa. Sohvi oli tosi kiva ja se kuunteli tosi hyvin mua, vaikka olinkin aika pieni siellä selässä. Sen jälkeen vietiin heppoja pihalle ja lähdettiin kotiin.

Lauantaina jatkui samalla tallilla touhut,kyseessä pikkujoulut. Tultiin vähän myöhässä, mutta se ei haitannut. Aluksi syötiin ja höpöteltiin kaikenlaisista asioista. Noin kolmen aikaan mentiin laittamaan heppoja valmiiksi. Mun ei tarvinnut laittaa hevosta valmiiksi, koska mun heppa oli käynyt jo yhdellä pikkulenkillä. Menin maastolenkillä Lamonalla, jolla en ollut koskaan ennen mennyt. Lamona oli kuin issikka vaikka hän ei ollutkaan issikka. Lamonalla oli niin tasaiset liikkeet, että jopa munkin oli helppo pysyä siellä. Minun, joka pompin melkein joka hevosen selässä. Mentiin vain käyntiä ja yksi ravipätkä, koska oli niin liukasta. Lamona oli todella hienosti ja sillä oli vain kiire laukata ja ravata lujempaa. Maastoreissun jälkeen syötiin taas ja juteltiin niitä näitä. Loppuillasta tehtiin iltatalli ja sen jälkeen puhuttiin taas. Sitten lähdettiin kotiin. Oli todella mukava päivä, kiitos vain päivän järjestäjille!

  Kiitos kun luit ja jos haluat nähdä tälläisiä postauksia, niin kommentoi ja liity lukijaksi!

 -Sini

ps. kuvia ei ole,koska kamera on jotenkin oudosti hajalla

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

#3 Uusi banneri

Moikka! 
Kuten ehkä huomasitte, sain blogiin bannerin! Siitä kiitos Pihlalle, joka pitää blogia, joka löytyy osoitteesta https://viisiaskellajia.blogspot.fi/ 

Kuvista kiitos Sandra! (instagram: @sandrakallio ja @teamjuhala) 

Banneri on niiiiin hieno, että en sanoin osaa kuvailla! 


Mitä mieltä te ootte?

-Sini

#2 Itsenäinen Suomi 100-vuotta

Sodassa he olivat tärkeitä. Ei ehkä tärkeimpiä, mutta tärkeitä kuitenkin. Nimittäin Suomenhevoset.

Tuo vahva, lempeä ja pelokas rotu palveli sotilaita sodan ajan, viimeiseen hengenvetoon asti. Talvisodan aikana menehtyi 7200 hevosta, joista 4000 vihollistulessa.

 Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan. Hevosia pidettiin tavallaan sodan sijaiskärsijöinä. Niistä pidettiin mahdollisimman hyvää huolta, vaikka ravinnosta oli välillä puutetta. Hevosia jaloiteltiin kylminä pakkasöinä, niille hankittiin heinää ja rehua joskus oma henki vaarantaen. Hevosille tehtiin korsutallit, mikäli oltiin paikalla pidemmän aikaa. Liikkeellä oltaessa riitti paikka puiden alla. Huoltohevoset oppivat pian reitin, jota pitkin muonaa päivittäin kuljetettiin. Ajomiehen haavoittuessa hevonen osasi palata yksin tuttuun asemapaikkaan. Hevonen saattoi tällöin pelastaa ajomiehen hengen. Tutun hevosen haavoittuminen tai kuoleminen oli aina raskasta. Suomenhevonen osoittautui hyvin luotettavaksi ja kestäväksi sodan ajan olosuhteissa.

Kiitos suomenhevosille sotavuosien panoksesta. Kunnianosoitus talvi- ja jatkosodissa kuolleille 22 249 hevoselle sekä 110 090 sodissa haavoittuneille hevosille.– Suomenhevonen, Suomen puolesta

                                                                     "Kuule
ollaan vielä tämä kesä
Peter Pan
Juostaan
likaisin jalkapohjin
tulisin kavioin
karkuun tiimalasin tarinaa
Aamut auringossa
kasteiset varpaat
valkoaidan lauma
uneliaassa
kehräävässä
kesäpäivässä
Apila tuoksuu
rypsi kukkii kultamerenä,
juttelee, surisee hyönteisinä
Hevosen olemus ympärillä
lämmin kylki
rauhallinen hengitys
hiljainen hörinä
kosketuksina iholla
Ruohonvihreää farkkushortseissa
mutainen viiru poskella
kesäsade kyynelinä kasvoilla
Ratomonlehtiä ja liinaharjaa
Nukahdamme
hevosen silmiin
pumpulipilviin
sateenkaarilauluun
auringon lauluun
villiin laukkaan pikkuteillä,
kaviot kolkutellen maan
salaisia ovia
Kesä,
se jatkuu elokuun usvaöihin…
Miten taivaallista onkaan
halata
märkää tammaa
suoraan sydämeen"
-Katti Kamala
Rauhaisaa itsenäisyyspäivää ja rakkaille suomenhevosille isoimmat rapsutukset!
Kuvahaun tulos haulle suomenhevonen sodassa runo

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

#1 Kuka minä olen?

                                                                   Moi!

                                                          Sini/13/Pirkanmaa

      Olen 13 vuotias tyttö Pirkanmaalta, joka on harrastanut ratsastusta 4vuotta.. Mulla on vuokrahevonen Laku 19v ja käyn tällähetkellä tunneilla Anjalan Hevostilalla Ikaalisissa. Olen ratsastanut vähän siellä sun täällä esim. Kartanon Tallilla. 
Ravihevosia meidän perheellä on ollut jo kauan. Ensimmäinen oli lv-tamma nimeltään In Smooth Action eli Smooti, joka pärjäsikin aika hyvin. Tällähetkellä meillä on kaksi kimppahevosta Pascha Tilly ja Quattro Tilly. Mulla on pieni osa Raviliiga Ilveksen hevosesta Rehabista.
Nykyään käyn tosiaan Anjalan Hevostilalla, lemppareita sieltä on Kaunisrannan Fairytale "Tellu"-shettis ja Pihlavan Paiste "Pihla"-suokki (molempien sukupostit: http://www.sukuposti.net/hevoset/kaunisrannan-fairytale/909092  ja  http://www.sukuposti.net/hevoset/pihlavan-paiste/505273 )
Tellun kanssa olisi tarkoitus kisata esteitä ja päästä ehkä jopa sm-kisoihin ensi vuonna. Se jää nähtäväksi pääsemmekö sinne asti! 

       
Tällä blogisivulla tulette näkemään ratsastuskoulun hevosista ja Lakusta postauksia! :) Tervetuloa seuramaan hevostäyteistä elämääni!


                               -Sini
                                       Tellu, Anjalan harjoitusestekilpailut 26.11 40-50cm
                                                 Vlashka Van Het Sassenbroek "Laku"